Kun tapasin ai-ain
ai-ai ja taivaan merkit

I

Tavatessani ai-ain ensimmäistä kertaa en ollut vielä syntynyt. Kävelin alenevaa tietä kohti kauppaa. Maa vetäytyi askelten alta niin että huimasi. Ja yhtäkkiä en ollutkaan vielä olemassa.
   Silloin tapasin ai-ain. Se seisoi ja humisi keskellä risteystä kuin puu. Siinä puhalsi myrskytuuli kuin se olisi leikattu siihen kirjasta. Mutta se ei ollut.
  Tuuli puhalsi lävitseni ja meni siihen, joka oli kuin puu. Ikkunaan kihosi kyynel. Miksi? Makasin tajuttomana kadulla.
   Silloin ai-ai katosi, ja minä synnyin. En nähnyt sitä moneen vuoteen. Muistona kohtaamisesta paikalla on yhä risteys.
   Nousin seisomaan. En tiedä miksi olin mennyt tajuttomaksi. Rupesi satamaan, ja näin ai-ain muuttuvan sen tai sen varjon kaltaiseksi. En tiedä mitä tarkoitan. Se pyöri kadulla tuulen edellä, ja tuuli tuli sen takana ja töni sitä eteenpäin.
   Nousin siis seisomaan ja tunsin itseni katkenneeksi oksaksi. Sieluni silmin kokeilin tynkää, joka törrötti rungossa. Puu oli minun äitini. Ehkä ai-ai oli veistetty samasta puusta? Ei se tuntunut mahdottomalta eikä mahdolliselta.
   Ai-ai pysähtyi ja keräsi tuulta alleen. Se nousi, ja äkkiä sen alapuolelle ilmaantui mies, joka yritti tavoitella sitä. Miehiä oli kaksi. He hyppivät ja hyppivät, mutta varastoimansa tuulen avulla ai-ai kohosi muita varastoja korkeammalle. Varastoja oli paljon. Ne kerääntyivät ympärille ja katsoivat tätä näytelmää. Yksi varastoista rupesi laajenemaan. Ehkä kaikki alkoikin siitä.
   En ole koskaan ollut niin varma kuin nyt ja nytkään en ole varma. Mutta nyt se tapahtui.

II

Rakas päiväkirja. Luulen että tapasin ai-ain jälleen ensimmäistä kertaa. En tiedä. Söin aamiaiseksi paahtoleipää. Ilma oli kaunis mutta kylmä. Odotin paikoillani kunnes kauneus rupesi lämmittämään ilmaa. Lähdin töihin lentäen. Muuttolinnut palasivat.
   En tiedä voiko ai-ai olla mikään "hänen" kaltainen.”Hän” nimittäin käveli minua vastaan. Ihmettelin sitä. Hän työnsi edellään jotakin. Kuten menneisyyttään. Jäin niille sijoilleni seisomaan.
   Ei totta vieköön! ai-ai ei koskaan voisi sortua olemaan mitään ”hänen” kaltaista. Sellainen sitoisi ai-ain aikaan, joka menee ohi. Käännyin katsomaan hänen jälkeensä, mutta olin seisonut paikoillani liian pitkään nähdäkseni enää mitään.
   Toisin sanoen: näin maiseman, joka oli kuin muotti kasvoillani. Oksat kuin sormet, talojen kulmat kuin kyynärpää kylkiluissa, linnut kuin pala kurkussa. Päätin lähteä. Ikuisesti.
   Työpaikallani vietettiin työpäivää. Lähdin sen jälkeen heti kotiin.

III

En ole kohdannut ”häntä” enää toista kertaa. Mutta oliko ai-ai todella "hän". Sitä jää ikuisesti paikoillaan kysyy. Nyt kun se on lähtenyt, ystävineen. Jäi vain paljas vesi.
   Pudotan ongen veteen. Kokeilen vapaa. Ei siellä mitään vielä ole. Tyhjä koko järvi.
   Tietysti! Olisihan se pitänyt arvata!              Olisi pitänyt raivata ai-ai tieltään ajoissa. Nyt se johtaa koko vastarantaa. Ei, ei minulla ole tässä mitään mahdollisuuksia. Istun yksin kuivalla maalla, ja se tulee. Se lähestyy minua uhkaavana. 
   Milloin ai-aista tuli vihollinen? Varmaan sillä hetkellä kun otin siitä valokuvan. Siinä valokuvassa se näkyi. Yllätyin siitä, kauhistuin ja järkytyin. ai-ai otti nokkiinsa ja rupesi hautomaan jotakin. Syntyivät vihollisuudet, jotka nyt ovat alkaneet.
   ai-ai vyöryy rantoineen ylitseni. Otan kuvan häviöstä.
   Siitä tulikin hyvä kuva.

 IV

Niin minä tapasin ai-ain vuoristoradassa. Sepä olikin hauska juttu. Olin palannut kotikaupunkiini, jossa minut oli tuomittu toisinajattelijaksi. Liikuin siellä salaa, salaisen poliisin vartioimana. Ympärilläni liikkui rosvoja.
   Terroristeista ei vielä silloin puhuttu. Ei uskallettu, sillä jos olisi puhuttu, ne olisivat heti olleet valmiita siihen.
   Mutta sitten äkkiä ruvettiin puhumaan ja puhuttiinkin niitä näitä. Voi, se oli onnellista aikaa. ai-ai meni vuoristoradassa ylös alas, ja minä näin sen. Näin sen vaikka se ei tullut aivan kohdalleni, tarkennan. Se matkusti ilman lippua. Siitä tunnistin ai-ain, että se halusi toimia rakentavasti anarkismin puolesta. Se heittäytyi vuoristoradasta köysirataan ja laittoi kahvit tulemaan. Se keitti aina pahaa kahvia. Ei tämä ole mikään mainos, en sano mitä kahvia se keitti.
    ai-ai siis keitti köysiradalla kahvia, ja minä vain katselin. Olen minäkin. Olisi aina tunnettava vastuunsa. Mutta sitä on niin vaikea tuntea. Se on kuin hirren puolikas silmässä. Ja ai-ai ryhtyi juomaan kahvia.
   Miten se voi tällaisessa tilanteessa juoda kahvia, ajattelin ja ajattelin. Noustakseen kuumailmapallona korkeuksiin sen höyryssä? Niin sen täytyi olla.
   ai-ai nousi hiljalleen, vaappuen, ja minä yritin ajatella toisin, mutta en pystynyt. Ei yksinkertaisesti ollut mitään toisinajattelun mahdollisuuksia. Kaikki katselivat yhdellä silmällä yhtä maailmaa.
   ai-ai kohosi kohoamistaan. Olisi pitänyt ryhtyä toimeen. Mutta siitä olisi helposti syntynyt aseellinen yhteenotto. Kaikkein viisainta olisi ollut vetäytyä sinne minne minut oli alun perin karkotettu, tv:n ääreen, mutta sen sijasta tartuin sanan miekkaan. En jaksanut nostaa sitä. Se putosi käsistäni.
   Ja ai-ai vain kohosi.
   Kukaan ei ymmärtänyt tilanteen vakavuutta ennen minua.
  – Ei, minä ymmärsin sen kyllä, joku sanoi, vaikka en tuntenut häntä.
  – Valehtelet, minä vastasin, sillä silloin olisit kertonut sen minulle, ja silloin minäkin olisin ymmärtänyt aikaisemmin.
     Alkoi jo hämärtää. ai-ai oli noussut käsittämättömiin korkeuksiin. Kylmäkin rupesi tulemaan niin kuin aina huvipuistossa. Käänsin takkini ja vedin vetoketjun leukaan asti. ai-aikin näytti painuneen pilveen. Ehkä se oli sateen ystävä.
   Vesipisaroita rupesi ripottelemaan, ja siinä hetkessä kaikki aat muuttuivat pieniksi. Se oli sovittu merkki. aivastin ja rynnistin ulos portista poliisit kintereilläni. En tiedä edustinko enää itseäni takki käännettynä, mutta varmuuden vuoksi pelkäsin.
   Seurasin pilvenhattaraa, jossa uskoin ai-ain olevan. Kun se lopulta pysähtyi tiesin mitä sen alla oli. Näin sen. Tunsin sen. Jopa maistoinkin sitä.  Sitten se oli poissa. Isot A:t oli määrätty lopetettaviksi. B:stä oli tullut entistä suurempi. Se tarkoitti, että oli viimeinkin siirrytty vaiheeseen Bye, Bye!

[ TAKAISIN YLÖS ]